Vanhan Raahen ruutukaava-alueella, vehmaan kumpareen reunalla seisoo vuonna 1973 rakennettu pienkerrostalo. Sari Nurro istahtaa hiljalleen heilahtelevaan pihakeinuun. Kauniissa kesäisessä aamupäivässä hän naurahtaa olevansa jo sukunsa kolmas polvi Pitkänkarinkatu 7:ssä.

– Kaksio on tullut minulle vaarin perintönä.

Perintönä on tullut myös taloyhtiöstä huolehtiminen. Sarin vaari oli taloyhtiön hallituksessa 1980-luvulla ja äiti puolestaan 1990-luvulla. Sari itse on ollut taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana viimeiset kolme vuotta. Ajatus siitä, että tytär seuraa suvun jalanjäljissä, saa hymyn nousemaan huulille.

Kohti poikkeuksellista remonttia

Yli 40-vuotias 16 asunnon pienkerrostalo on vankkaa tekoa, Sari Nurron mukaan tiilirakenteinen ja erinomainen kunnoltaan. Esimerkiksi kosteusvaurioita ei ole havaittu asunnoissa eikä yhteisissä tiloissa.

Jotta talo olisi yhtä hyvässä kunnossa vielä jälkipolville, talolle on teetetty kokonaisvaltainen korjaussuunnitelma. Syksylle 2017 oli ajoitettu alkuperäisten ikkunoiden remontointi.

– Alun perin ajatuksena oli, että vanhat kokopuiset ikkunat vain maalattaisiin, Sari Nurro kertoo.

Hallitus tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. Maalaustyön hinta vaikutti kalliilta siihen nähden, että lisäaikaa kosmeettisella työllä olisi todennäköisesti ostettu melkoisen vähän; puupinnat olivat jo kohtalaisen hapertuneet.

Hallitus päätti pyytää tarjoukset uusista ikkunoista ja niiden asentamisesta sekä lisäksi uusista parvekeovista.

– Siitä tuli monella tapaa poikkeuksellinen remontti, Sari Nurro kuvailee.

Painoarvoa oman alueen osaajalle

Poikkeukselliseksi Sari Nurron mukaan remontin teki useampi asia, alkumetreillä jo se, että taloyhtiön hallitus oli remonttiasioista täysin yksimielinen.

– Lisäksi aikataulu piti ja jopa alittui, Sari Nurro painottaa.

Tarjouksia tuli kaikkiaan viideltä ikkunatehtaalta, neljän suomalaisen toimijan lisäksi yhdeltä virolaiselta.

Yhteistyökumppaniksi valikoitui Ii-ikkunat.

”Teimme enemmän vähemmällä rahalla kuin remonttiin oli budjetoitu.”

Sari Nurro

Sari Nurro kertoo, että kotimaisten toimijoiden hinnoittelu ei poikennut toisistaan oleellisesti, virolaisen jonkin verran. Talon asukkaat halusivat kuitenkin tukea kotimaista työtä.

– Sillä, että Ii-ikkunat on maakunnallinen toimija, oli iso merkitys talon asukkaille.

Enemmän vähemmällä rahalla

Toinen ratkaiseva tekijä Ii-ikkunoiden hyväksi oli kiinnostava tarjous: Ii-ikkunoiden Pertti Jurvakainen teki ehdotuksen, joka sisälsi uusien ikkunoiden ja parvekeovien lisäksi julkisivupellitysten uusimisen asennustöiden kera.

Äkkiseltään Sari Nurrolta ei löydy kuvaa talosta ennen remonttia. Hänen kertomansa mukaan on kuitenkin helppo ymmärtää, että talo loikkasi suoraan nykyaikaan. Ajan haalistamat oranssinpunertavat julkisivupellitykset ovat nyt rauhallisen harmaat. Sama kaunis harmaa toistuu ikkunoiden ulkopuitteissa ja parvekeovissa.

Lopputulos oli onnistunut paitsi esteettisesti myös taloudellisesti.

– Teimme enemmän vähemmällä rahalla kuin asiaan oli budjetoitu, Sari Nurro kiteyttää.

Yksityiskohtien tärkeä merkitys

Talon asukkailta Sari Nurro on kuullut vain hyvää palautetta uusista ikkunoista ja ovista.

– Asumismukavuus on parantunut. Liikennettä on talon ympäristössä vähän, mutta vähäisetkin äänet ovat nyt vaimenneet.

Iso merkitys on pienillä asioilla.

– Kauniit vetimet, parvekekynnyksen mataloittaminen ja viimeistely tammikynnyslaudalla, Sari Nurro luettelee.

Asukkaat ovat kiitelleet myös sisäilmaa; uusissa ikkunoissa olevien korvausilmaventtiilien ansiosta kesäöinä sisäilma on hyvä nukkumiseen.

Tärkeää on niin ikään turvallisuus.

– Viime kesänä en enää itsekään uskaltanut avata vanhoja ikkunoita pesua varten. Etenkin kadun puolen iso ikkuna tuntui huteralta. Nyt saranat ovat hyvät, eivätkä ikkunat heilu avatessa, Sari Nurro kertoo.

Seuraavaksi Pitkänkarinkatu 7:ssä on vuorossa ulko-ovien vaihto, käytävien maalaus ja valaistuksen uusiminen. Ii-ikkunoiden kanssa on ollut alustavasti jo puhe ulko-oviremontista.

Mutta ikkunat, ne tulevat nyt kestämään – varmasti myös Sari Nurron tyttären lapsille.